J. PELLIKAINEN
HORSE TRAINING
Tavoitteena turvallinen hevostelu.
MINÄ
Jussi Pellikainen
Valitettavan usein tulee vastaan ajatusmalleja, joissa ainut tapa kouluttaa hevosta on ratsain. Satula selkään, ratsastaja kyytiin ja aloitetaan hommat. Mikäli ongelmia esiintyy, niin usein ratkaisuksi tarjotaan lisää rautaa, jotta hevonen saadaan niin tiukkaan pakettiin, että ainut mahdollisuus fyysisesti on liikkua ihmisen haluamalla tavalla. Tässä kohtaa olisi hyvä pysähtyä ja miettiä onko jotain oleellista jäänyt puuttumaan? Tai onko muuta korjausta ongelmiin olemassa, kuin varustemäärän kasvataminen?
Kun kipu/sairaus on suljettu pois eläinlääkärin toimesta ja varmistuttu varusteidein sopivuudesta, syy hevosen huonoon käytökseen on yleensä pelko tai luottamuksen/kunnioituksen puute. Et voi vaatia hevosta olemaan pelkäämättä, jos se ei kykene luottamaan sinuun. Käytösongelmat eivät synny yhdessä yössä vaan yleensä pidemmän ajan kuluessa. Hevonen osaa sopeutua meidän käytökseemme hyvin nopeasti, sillä toimimme päivästä toiseen tuttujen rutiinien mukaan. Emmekä halua muuttaa tapoja, joihin olemme tottuneet. Tästä syystä moni ongelma mielletään ongelmaksi vasta sen muodostuttua vaaralliseksi.
Lähtökohtaisesti voidaan ajatella jokaisen hevosen olevan koulutettavissa tiettyyn pisteeseen asti. Samoin kuin ihmisillä, kaikki eivät luonnostaan ole yhtä hyviä jokaisessa asiassa. Vaikka koulutuksella saadaa monia asioita ja ongelmia korjattua, perusluonnetta ei voi muuttaa ja se tulee olemaan aina läsnä tavalla tai toisella. Tästä ei kuitenkaan pidä vetää johtopäätöstä, että jokainen "sekopää" on tuomittu pysymään sellaisena. Kysymys on enemmänkin onko kyseessä laiska vai ahkera luonne. Molemmista on hyviä ja huonoja esimerkkejä käytöksessä. On myös omistajan vastuulla millaista suoritusta missäkin asiassa hevoseltaan vaatii. Kylmäverinen työhevonen ei tule kääntymään yhtä kevyen elegantisti, kuin esimerkiksi quarter hevonen. Ihanteellisesti jokaiselle hevoselle löytyy se oma juttu, missä se voi edistyä ja toimia parhaan kykynsä mukaan.
Suurin vaikeus ongelmahevoste koulutuksessa on siellä narun toisessa päässä oleva ihminen. Mikäli ihminen ei ole valmis muuttamaan omaa toimintatapaansa ja etsimään mahdollisia vaikutteita ongelmien synnyssä, pysyvää edistystä on turha haaveilla saavuttavansa. Oli kyseessä sitten pureminen tai lastauskoulutus. Mitään välitöntä ihme korjausta ei myöskään ole keksitty, mutta suurin osa ongelmista on kuitenkin korjattavissa. Ja mitä motivoituneempi omistaja on, niin sitä parempi lopputulos on saavutettavissa.
Maastakäsin työskentely ei ole mikään uusi keksintö hevosmaailmassa, mutta jostain syystä se tuntuu jääneen unohduksiin.
Miksi tähän työskentely tapaan sitten olisi hyvä palata osana hevosten kokonaisvaltaista kouluttamista? Ensimmäisenä mieleen tulee käsittelijän turvallisuus. Kouluttaja ei ole vaarassa tulla heitetyksi ratsailta, vaan on omilla jaloillaan maankamaralla. Tähän liittyen koulutus aloitetaan yleensä myös irtona, jolloin emme ole millään tapaa fyysisesti sidoksissa hevoseen. Useat asiat on helpompi opettaa ensin maasta, jonka jälkeen niiden toistaminen satulasta on helpompaa. Koulutettaessa yksinkertaisista asioista vaikeampiin, hevonen myös oppii etsimään vastauksia. Mikä nopeuttaa uusien tehtävien ymmärtämistä koulutuksen edistyessä.
Kouluttamisesta on aina muistettava siihen liittyvät riskit, eikä yksikään hevonen ole sellainen, etteikö mahdollisuus vahinkoon olisi olemassa.
Kolme tapaa saada hyvin koulutettu hevonen?
1.Ostat valmiiksi koulutetun
2.Maksat jollekkin koulutuksesta
3.Koulutat itse
Hyvin koulutettu hevonen vaatii aina työtä.