Onko sellaista ihanaa totuutta olemassa, johon jokainen voi aina luottaa? Niin kauan kun muistetaan, että puhutaan hevosesta hevosena, eikä verrata sitä naapurin koiraan tai kummisedän kissoihin. Ei ole olemassa ehdottoman oikeaa tai väärää tapaa kouluttaa hevosia. On vain ihmisiä ja hevosia, joiden molempien tulisi päästä yli omasta lajityypillisestä käyttäytymisestään, jotta yhteiselo olisi sujuvaa puoleen ja toiseen.
Se, millä keinoilla yhteiseen ymmärrykseen pyritään, riippuu edelleen niin ihmisestä kuin hevosestakin yksilöinä. Oleellista ei ole, mitä tapaa ihminen käyttää kommunikointiin hevosen kanssa, vaan miltä se siitä ihmisestä tuntuu sen nimenomaisen hevosen kanssa. Jos ihminen omalla tavallaan toimiessaan, tai jonkun tunnetun hevostelijan tapaa seuratessaan, saavuttaa ne tavoitteet mitä on itselleen ja hevoselleen asettanut. eikö se silloin ole siinä tilanteessa juurikin se oikea tapa kouluttaa ja toimia? Maalaisjärki mukaan myös siellä takana...
Mikäli asiat eivät mene haluttuun suuntaan ja työskentely on itselle epämukavaa, eikä tunnu omalta tavalta toimia, niin itsetutkiskelu on paikallaan. Hevonen kuitenkin aina peilaa meistä ne hyvät ja huonot puolet. Joten jos hevonen ei toimi halutulla tavalla, niin se vika ei yleensä ole
siinä hevosesssa, vaan oman kodin peilissä. Halutessasi muuttaa jotain omassa hevosessasi, on sen muutoksen lähdettävä sinusta itsestäsi. Tässäkin kohtaa on hyvä pitäytyä poissa äärimmäisyyksistä. Mikäli olet koko ikäsi toiminut tietyllä tapaa, ei totaalinen suunnan muutos yleensä toimi. Onnistut todennäköisesti vain hukkaamaan sen vähän selväjärkisyyden, mitä vielä oli jäljellä. Aloita isompien ongelmien selvittämisellä suhteessa hevoseesi ja etene asia kerrallaan valitsemaasi suuntaan, jotta annat itsellesi aikaa muodostaa uudet rutiinit.
Uusia asioita tutkiessa lähdekritiikki ei ole vain hyvästä, vaan erittäin suotavaa. Eritoten kysyttäessä apua ongelmiin vastaukset ja ehdotukset ovat aina toisten yksilöiden tulkintoja tilanteesta. Niitä tulisi miettiä mahdollisimman objektiivisesti ja halutessaan käyttää itselle soveltuvalla tavalla. Jos toimintaehdotus kysymykseesi on kaikkea muuta, kuin mitä kuvittelit tekeväsi niin turha siitä on mieltään pahoittaa. Se vain kertoo, ettei se kyseinen tapa ole sinua varten. Tai mikäli sydänverellä kirjoitat vastausta esitettyyn kysymykseen ja joku toinen esittää täysin erillaisen lähestymistavan, niin vähentääkö vastausten erilaisuus niiden arvoa?
Henkilökohtaisesti pyrin keinumaan jossain ääripäiden puolessa välissä. En suosi vapaakasvatusta, mutta en myöskään lähde keskitysleirimäiseen väkivaltaan. Asia ei koske pelkästään hevosia, vaan elämää yleensä. Olkoonkin, että itsenäinen ajattelu tuntuu olevan nykyään kiellettyä on hyvä muistaa, kuinka nopeasti some voi muuttaa asian kuin asian ehdottomaksi totuudeksi vailla mitään kosketusta todellisuuteen.
Comments